Helsingin kaupunki on sitoutunut vuosien 2021–2025 strategiassaan Kasvun paikka YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen ja arvioimiseen. Helsinki on tehnyt vapaaehtoiset kestävän kehityksen arviot (VLR eli Voluntary Local Review) vuosina 2019 ja 2021. Tämä kaupungin kolmas vapaaehtoinen arvio jatkaa ja syventää keskeisten teemojen arviointia vuonna 2021 tehdyn raportoinnin kehitystyön pohjalta. Vuonna 2023 kestävän kehityksen arvio on osa kaupungin strategian puoliväliarviointia.
Arvion tavoitteena on:
- antaa kokonaiskuva ja ymmärrystä Helsingin tilasta ja edistymisestä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa
- tuoda avoimesti esiin Helsingin onnistumisia ja kehityskohteita
- kehittää ja syventää keskeisten kestävyysteemojen arviointia ja mittareita.
Raportissa pyritään arvioimaan Helsingin kehitystä YK:n Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG:t) näkökulmasta painottaen konkreettisia tekoja sekä samalla tunnistaen kehitystä vaativia teemoja. Raportti on asiantuntija-arvio ja koostuu eri teemojen tiiviistä kuvaamisesta, kehitystä kuvaavista mittareista ja tarinallisemmista esimerkeistä kaupungin eri toimintojen arjesta.
Raportissa kestävää kehitystä tarkastellaan ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmasta. Jaottelu pysyy osapuilleen samanlaisena kuin vuoden 2021 arviossa, mutta kulttuurinen kestävyys nostetaan uudeksi aihealueeksi raporttiin. Myös teemat ja mittarit ovat pysyneet suurilta osin samoina, jotta vertailua ja kehityskaareen tarkastelua voitaisiin tehdä pidemmällä aikajänteellä, mutta myös joitakin uusia mittareita on otettu mukaan. Tarinoita ja esimerkkejä on tässä kolmannessa arviossa kerätty erityisesti Agenda 2030:n Ketään ei jätetä -periaatetta edistävistä asioista.
Ristiriitojen ja reunaehtojen tunnistaminen
Vaikka Agenda 2030:n globaalit tavoitteet yleisenä viitekehyksenä sopivat hyvin myös paikallisella tasolla kestävän kehityksen edistämiseen, niin monin paikoin alatavoitteet eivät suoraan sovi paikalliselle tasolle ja varsinkaan Helsingin kaltaiseen kehittyneeseen ja hyvinvoivaan kaupunkiin. Globaaleja SDG-tavoitteita onkin pyritty avaamaan ja sanoittamaan Helsingin toiminnan näkökulmasta.
Helsingin kestävän kehityksen tavoitteiden tulkintaan on haluttu lisätä kantavaksi ajatus ekologisista reunaehdoista ja sosiaalisesta perustasta. Kasvun ja hyvinvoinnin pitäisi rakentua niin, että ekologinen kestävyys ei vaarannu eivätkä köyhemmät maat jää kehityksessä jälkeen. Tämä haaste on nostettu esiin myös Suomen kestävän kehityksen toimikunnan tiekartassa*, jossa on tunnistettu kuusi yhteiskunnallista muutosta vaativaa aluetta, joissa Suomen tulee toimia, jotta saavutamme kaikki Agenda 2030 -tavoitteet ja varmistamme suomalaisten kestävän hyvinvoinnin maapallon kantokyvyn rajoissa. Helsingissä kestävää kehitystä on pyritty arvioimaan näiden reunaehtojen kautta ja tuomaan esiin niihin liittyviä ristiriitoja ja toisaalta synergioita.
Kyse on myös kestävyysmurroksesta eli kaupunkiorganisaation ajattelutapojen ja toimintakulttuurin muutoksesta, mikä vaatii pitkäjänteistä tekemistä, tavoitteita sekä päätöksentekoa.
Toimintaympäristö muutoksessa
Helsinki niin kuin koko Eurooppa on elänyt epävarmuuden ja erilaisten kriisien aikaa. Ensin koronakriisi ja sitten vuonna 2022 alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, energiakriisi ja inflaatiokehitys. Koronakriisi on vaikuttanut niin nuorten kuin ikäihmistenkin hyvinvointiin. Lasten ja nuorten hyvinvoinnissa ja kasvuympäristössä on lisääntyneitä haasteita, esimerkiksi nuorten kokema yksinäisyys ja tyttöjen kokema ahdistuneisuus ovat kasvaneet selvästi. Sota Euroopassa aiheuttaa suurta huolta ja on lisännyt turvallisuusasioiden ja varautumisen merkitystä.
Väestönkehityksen osalta Helsingin vetovoima on ollut viime vuosina vahva. Koronapandemia on kuitenkin tuonut väestönkasvuun uusia epävarmuustekijöitä. Helsingin asuinalueet ovat monipuolisia ja viihtyisiä, samalla asuinalueiden sosiaaliset erot ovat selkeitä. Asumisen kalleus ja ahtaus voivat vaikuttaa Helsingin houkuttelevuuteen. Helsingin väestö myös monimuotoistuu. Kielten ja kulttuurien kirjo sekä ikääntyvien määrä kasvavat Helsingissä.
Koronapandemian jälkeen työllisyystilanne on kehittynyt positiivisesti, mutta työttömiä on edelleen enemmän kuin ennen koronaa vuonna 2019. Tieteeseen ja kehitykseen suunnatut investoinnit ovat kasvussa. Kuitenkin hintojen ja korkojen nousu haastaa ihmisten taloutta ja ostovoimaa. Kaupungin talous ja veropohja ovat pysyneet vahvoina mutta tulevaisuus on epävarma. Kaupunkikonsernin uudistuminen, työelämän muutokset ja digitalisaatio vaikuttavat monin tavoin kaupungin toimintaan. Työvoiman saatavuus on haasteena erityisesti varhaiskasvatuksessa sekä sosiaali- ja terveystoimialalla.
Arvion toteutus
Kestävän kehityksen arviointityötä koordinoi kaupunkitasoinen kestävän kehityksen työryhmä, johon osallistuu kaupungin kaikkien toimialojen ja liikelaitoksien edustajia sekä muita keskeisiä asiantuntijoita. Työryhmä osallistui raportin tiedonkoontiin, kirjoittamiseen, mittareiden asettamiseen ja kommentoimiseen. Raportin koontia johti strategiaosasto. Työryhmän lisäksi raportin kirjoittamiseen ja kommentointiin osallistui useita muita kaupunkiorganisaation asiantuntijoita.
Arvion käsitepohja ja teoreettinen viitekehys perustuu YK:n Agenda2030-kehykseen. Helsingin tilannekuva-arviot, toimenpide-ehdotukset ja indikaattorit perustuvat kaupungin keskeisiin teemaraportteihin, ohjelmiin ja tilannekuva-analyyseihin. Indikaattorit, tilastot ja tunnusluvut perustuvat muun muassa Helsingin kaupunkitietopalvelujen, Tilastokeskuksen, Helsingin seudun ympäristöpalvelujen, Helsingin Poliisin, Suomen ympäristökeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottamiin ja ylläpitäviin tilastoihin ja tunnuslukuihin.
Vuoden 2019 kestävän kehityksen raportin jälkeen kaupunki linjasi, että Helsinki tuottaa uuden kestävän kehityksen arvion kahden vuoden välein strategiakauden puolivälissä ja sen lopussa. Vuoden 2023 arvio on osa strategiakauden puoliväliarviointia. Kestävän kehityksen SDG-mittaristoa vertailtiin ja kehitettiin suhteessa kaupungin muihin keskeisiin toimintaympäristö- ja kehitysmittaristoihin arvioprosessin aikana.
