Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien suomalaisten määrä on kasvanut koronakriisin aikana. Myös väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet ja niin ikään alueelliset erot. Asunnottomuus ja paperittomuus ovat Helsingissä muuta maata suurempia haasteita, vaikka kansainvälisesti verrattuna Helsingissä asunnottomuutta, etenkin katuasunnottomuutta, on vähän ja Suomi on tähän mennessä onnistunut vähentämään asunnottomuutta ainoana maana Euroopassa. Asunnottomuuden haasteita Helsingissä lisäävät kaupungin vetovoima suurkaupunkina, asumisen kalleus, marginaalissa elävien syrjäytyneiden suuri määrä ja tilapäismajoituspaikkojen riittämättömyys. Helsingin tavoitteena on puolittaa asunnottomien määrä vuoteen 2023 mennessä ja poistaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä. Kaupunki on laatinut toimenpidesuunnitelman asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseksi ja vähentämiseksi vuosille 2020–2022.
Asunnottomien määrä on vähentynyt vuoden 2019 tilanteeseen verrattuna. Yksinelävien helsinkiläisten asunnottomuus on vähentynyt 28 prosenttia ja perheiden ja pariskuntien asunnottomuus on vähentynyt 32 prosenttia. Helsingissä oli tammikuussa 2023 470 pitkäaikaisasunnotonta. Myös pitkäaikaisasunnottomien määrä on ollut laskussa.
Paperittomien määrää Helsingissä on vaikea arvioida. Paperittomat ovat moninainen joukko, mutta käytännössä paperittomuudella tarkoitetaan, että henkilö oleskelee Suomessa ilman oleskelulupaa. Paperittoman ja asunnottoman arkea leimaa jatkuva epävarmuus omasta tulevaisuudesta. Asunnottomat ja paperittomat ovat haavoittuvassa asemassa, ja heillä on korkea riski kokea myös muita uhkia, kuten väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Segregaatiokehitys
Myös etninen segregaatio on Helsingissä kansainvälisesti vertaillen suhteellisen lievää, esimerkiksi Tukholmaan tai Kööpenhaminaan verrattuna. Eriytymisen jyrkkenemistä on kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana havaittavissa. Maahanmuuttajien ja heidän Suomessa syntyneiden lastensa osuus Helsingin väestöstä on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla ja samalla yksittäisillä osa-alueilla on tapahtunut suuriakin muutoksia väestörakenteessa.
Alueelliset erot väestön sosioekonomisessa rakenteessa heijastuvat sairastavuudessa ja koetussa hyvinvoinnissa havaittaviin eroihin. Tämä näkyy alueellisesti eriytyneinä palvelutarpeina. Myös koulujen ja päiväkotien oppilas- ja lapsirakenteissa on huomattavia alueellisia eroja. Lisäksi alueelliset erot heijastuvat koettuun turvallisuuteen. Eriytymiskehityksellä on tutkimusten mukaan vaikutuksia myös muuttovalintoihin sekä asuntojen hintojen ja koulujen oppimistulosten eriytymiseen. Kaupungin sisäinen muuttoliike voi voimistaa eriytymiskehitystä, mikäli asunnonvaihtajat alkavat tehdä valintojaan korostetusti alueiden ominaisuuksien perusteella, toisia alueita suosien ja toisia karttaen.
Lapset ja nuoret tärkeä kohderyhmä syrjäytymisen ehkäisyssä ja eriarvoisuuden vähentämisessä
Lasten ja nuorten eriarvoistumista vähentävät laadukas opetus ja varhaiskasvatus. Lisäksi on varmistettu, että lapset ja nuoret voivat vapaa-ajalla harrastaa monipuolisesti. Tästä on esimerkkinä harrastamisen Suomen malli, joka Helsingissä toteutuu erittäin hyvin. Koulupäivän jälkeiset maksuttomat harrastukset toteutuvat kaikissa Helsingin peruskouluissa. Valikoimassa on yli 30 erilaista lasten ja nuorten toivomaa harrastusta, joista 3.–9. luokkien oppilaat voivat valita itselleen mieluisan. Kirjaus nuorisolakiin vakiinnutti Harrastamisen Suomen mallin mukaisen harrastustoiminnan pysyväksi toimintamuodoksi.
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tarveperusteisen rahoituksen malli on päivitetty ja rahoituksen määrää on lisätty. Tarveperusteinen rahoitus kohdentuu niihin päiväkoteihin ja kouluihin, jotka tarvitsevat tukea tasa-arvoisten oppimismahdollisuuksien varmistamisessa.
Peruskouluissa on vahvistettu tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista ja osaamista. Peruskoulut ovat luoneet suunnitelmat tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamiseen, oppilaiden kanssa perehdytään teemaan säännöllisesti. Kouluvalmentajat ja monikieliset ohjaajat tarjoavat oppilaille matalan kynnyksen tukea ja ohjausta. Kouluvalmentajia on työskennellyt 19 Helsingin kaupungin kouluissa, ja mallin vakiinnuttamista on valmisteltu lukuvuotta 2023–2024 varten.
Helsingissä ovat meneillään laajat kansalliset SKY- ja Oikeus oppia -hankkeet, joiden tavoitteina on oppijoiden hyvinvoinnin vahvistaminen ja vaadittavan oppimisen tuen varmistaminen. Oikeus oppia -hankkeen lähtökohtana on varmistaa, että jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa tuen suunnitelmallisesti, moniammatillisesti ja oikea-aikaisesti.
Kotoutumisella on tärkeä merkitys eriarvoisuuden vähentämisessä
Vuoden 2021 lopussa Helsingin väestöön kuului 116 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä. Heistä 93 527 oli itse syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli 18 prosenttia, ja osuus on ollut tasaisesti kasvussa. Suomeen on muutettu niin työ- ja opiskelu- kuin perheperusteisesti, ja osa muuttajista on saanut oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella. Vuoden 2020 lopussa ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset muodostivat 13 prosenttia kaupungin työllisistä ja 27 prosenttia kaupungin työttömistä. Suomeen muuttaneiden työttömyysaste oli 25 prosenttia.
Heikko työllisyystilanne vaikuttaa taloudelliseen toimeentuloon ja sitä kautta yksilöiden ja perheiden hyvinvointiin. Kotoutuminen on moniulotteinen ilmiö, ja se sisältää esimerkiksi kielen ja kulttuurin omaksumiseen, sosiaalisten suhteiden ja verkostojen rakentumiseen, osallisuuteen ja osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymiseen liittyviä ilmiöitä. Helsingin ulkomaalaistaustaiset ovat kotoutuneet hyvin eri tavoin, suurella osalla menee hyvin, mutta osalla heistä on myös useilla elämän osa-alueella erilaisia haasteita. Pahimmillaan nämä heijastuvat myös heidän lapsiinsa eli Suomessa syntyneeseen maahanmuuton toiseen sukupolveen. Kotoutumisen edistämiseksi on tehty paljon työtä, mutta suuri osa siitä on ollut hankeperusteista. Esimerkiksi työn perusteella Suomeen muuttaneet sekä kotona lapsiaan hoitavat äidit ovat olleet vaikeasti tavoitettavia kohderyhmiä.
Sosioekonominen summaindeksi Helsingin peruspiireittäin
Ulkomaalaistaustaiset, vieraskieliset ja ulkomaan kansalaiset Helsingissä
vuoden lopussa 1990–2021
Onnistumiset:
- Lapsiperheet saavat tukea entistä varhaisemmassa vaiheessa uusien toimintamallien ansiosta.
- Harrastamisen mallia on kehitetty toimialojen yhteistyössä, jotta jokainen lapsi saa harrastuksen.
- Tarveperusteisella rahoitusmallilla on ollut positiivista vaikutusta eriarvoisuuden vähentämiseen koulutuksessa ja toimintamallia laajennettiin myös muille toimialoille.
- Stadin osaamiskeskus tarjoaa ammatillista koulutusta ja työllistämispalveluja Suomeen muuttaneille.
- Peruskouluissa on vahvistettu tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista ja osaamista.
- International House Helsinki tarjoaa laajan valikoiman viranomais- ja neuvontapalveluita ulkomailta pääkaupunkiseudulle muuttaneiden tarpeisiin.
Kehityskohteet:
- Kehitystyötä eriarvoisuuden vähentämisessä ja kotoutumisessa tehdään paljon hankkeissa, jolloin on vaikeampi tehdä systemaattista ja pitkäjänteistä työtä.
- Toimialojen välistä yhteistyötä tulee edelleen parantaa, rakenteita syrjäytymisen ehkäisyssä tulee edelleen kehittää.
- Koronakriisi on entisestään lisännyt nuorten syrjäytymisriskiä ja heikentänyt syrjäytyneiden ja asunnottomien asemaa.
- Lapsia ja perheitä hoitavien vanhempien tavoittaminen heidän kotoutumisensa edistymisen tukemiseksi.
- Sosiaalisen ja alueellisen etnisen eriytymisen ehkäisy ja sen kielteisten seurausten pehmentäminen.
- Suomeen muuttavien työllistymisen polun ajallinen lyhentäminen.