Globaalisti tarkasteltuna olemme Helsingissä hyvällä tasolla monissa eriarvoisuuteen liittyvissä seikoissa tarkasteltaessa tavoitetta eriarvoisuuden vähentämisestä. Silti eriarvoisuus ja syrjäytyminen on yksi Helsingin sitkeimmistä ja pitkäkestoisimmista ongelmista, vaikka jo vuosien ajan monet kaupungin ohjelmat ja tavoitteet ovat pyrkineet sitä vähentämään.
Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien suomalaisten määrä on jatkanut kasvuaan koronapandemian jälkeen. Myös väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet ja niin ikään alueelliset erot. Asunnottomuus ja paperittomuus ovat Helsingissä muuta maata suurempia haasteita, vaikka kansainvälisesti verrattuna Helsingissä asunnottomuutta, etenkin katuasunnottomuutta, on vähän ja Suomi on tähän mennessä onnistunut vähentämään asunnottomuutta ainoana maana Euroopassa. Asunnottomuuden haasteita Helsingissä lisäävät kaupungin vetovoima suurkaupunkina, asumisen kalleus, marginaalissa elävien syrjäytyneiden suuri määrä ja tilapäismajoituspaikkojen riittämättömyys. Helsinki saavutti tavoitteensa puolittaa asunnottomien määrä vuoteen 2023 mennessä. Vuoden 2025 tavoite poistaa asunnottomuus Helsingissä jää saavuttamatta. Asunnottomien määrä on vähentynyt vuoden 2019 tilanteeseen verrattuna. Helsingissä oli vuoden 2023 lopussa 739 yksinelävää asunnotonta, joista 26 prosenttia oli naisia, 8 prosenttia alle 25-vuotiaita ja 36 prosenttia maahanmuuttajataustaisia. Asunnottomia perheitä oli 32. Sekä yksinelävien että perheellisten asunnottomuus on vähentynyt yli 50 prosentilla vuodesta 2019. Pitkäaikaisesti asunnottomia oli yksinelävistä asunnottomista hieman yli puolet.
Paperittomien määrää Helsingissä on vaikea arvioida. Paperittomat ovat moninainen joukko, mutta käytännössä paperittomuudella tarkoitetaan, että henkilö oleskelee Suomessa ilman oleskelulupaa. Paperittoman ja asunnottoman arkea leimaa jatkuva epävarmuus omasta tulevaisuudesta. Asunnottomat ja paperittomat ovat haavoittuvassa asemassa, ja heillä on korkea riski kokea myös muita uhkia, kuten väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
Segregaatiokehitys
Myös etninen segregaatio on Helsingissä kansainvälisesti vertaillen suhteellisen lievää, esimerkiksi Tukholmaan tai Kööpenhaminaan verrattuna. Eriytymisen jyrkkenemistä on kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana havaittavissa. Maahanmuuttaneiden ja heidän Suomessa syntyneiden lastensa osuus Helsingin väestöstä on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla, ja samalla yksittäisillä osa-alueilla on tapahtunut suuriakin muutoksia väestörakenteessa.
Alueelliset erot väestön sosioekonomisessa rakenteessa heijastuvat sairastavuudessa ja koetussa hyvinvoinnissa havaittaviin eroihin. Tämä näkyy alueellisesti eriytyneinä palvelutarpeina. Myös oppilaitosten, koulujen ja päiväkotien opiskelija-, oppilas- ja lapsirakenteissa on huomattavia alueellisia ja koulukohtaisia eroja. Lisäksi alueelliset erot heijastuvat koettuun turvallisuuteen. Eriytymiskehityksellä on tutkimusten mukaan vaikutuksia myös muuttovalintoihin sekä asuntojen hintojen ja koulujen oppimistulosten eriytymiseen. Kaupungin sisäinen muuttoliike voi voimistaa eriytymiskehitystä, mikäli asunnonvaihtajat alkavat tehdä valintojaan korostetusti alueiden ominaisuuksien perusteella, toisia alueita suosien ja toisia karttaen.
Helsingin sosioekonominen summaindeksi peruspiireittäin
Kartta kuvaa sosioekonomista summaindeksiä Helsingin peruspiireittäin. Indeksiin on yhdistetty tietoja alueen koulutustasosta, työttömyysasteesta ja pienituloisuudesta. Sekä nämä kolme muuttujaa että niiden summa on suhteutettu kaupungin keskiarvoon.
Kaupunkiuudistusmalli korjaavana toimenpiteenä
Tällä strategiakaudella Helsinki on laittanut paljon resursseja niin kutsutuille kaupunkiuudistusalueille Kannelmäki–Malminkartanoon, Malmille, Mellunkylään ja Meri-Rastilaan. Kaupunkiuudistusta toteutetaan yhteistyöllä poikkihallinnollisesti ja sen tavoitteena on luoda uutta elinvoimaa valituille kohdealueille panostamalla rakennetun ympäristön kunnostamiseen ja uuden rakentamiseen. Kaupunkiuudistus on myös työkalu kaupungin strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi segregaation ehkäisyn ja alueiden elinvoimaisuuden osalta.
Asuinrakentamisen lisäksi kaupunkiuudistusalueilla on tehty strategiakauden aikana hankkeita turvallisen ja viihtyisän elinympäristön mahdollistamiseen. Vuoteen 2022 mennessä osana valtakunnallista Lähiöohjelmaa kaupunkiuudistusalueiden virkistysaleuita ja leikkipuistoja kunnostettiin. Palveluja alueilla parannetaan kärkihankkeilla, esimerkiksi Meri-Rastilaan rakennetaan monitoimitalo ja Malmille perhekeskus ja hyvinvointikeskus.
Vuonna 2023 kaupunkiuudistushankkeilla tehtiin Bloomberg–Harvard-kehittämisohjelmaa lasten ja nuorten turvallisuuden lisäämiseksi kaupunkitilassa vahvistamalla aluejohtamista ja alueellisia yhteistyöverkostoja. Ohjelman tarkoituksena oli moniammatillisesti löytää yhdessä ratkaisuja lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseksi. Ohjelman pohjalta kaupunkiuudistusalueille jäivät toimimaan alueellisen johtamisen mallin mukaiset tiimit, joissa on jäsenitä kaikilta kaupungin toimialoilta.
Lapset ja nuoret tärkeä kohderyhmä syrjäytymisen ehkäisyssä ja eriarvoisuuden vähentämisessä
Lasten ja nuorten eriarvoistumista vähentävät laadukas opetus ja varhaiskasvatus. Lisäksi on varmistettu, että lapset ja nuoret voivat vapaa-ajallaan harrastaa monipuolisesti. Tästä on esimerkkinä harrastamisen Suomen malli, joka Helsingissä toteutuu erittäin hyvin. Koulupäivän jälkeiset maksuttomat harrastukset toteutuvat kaikissa Helsingin peruskouluissa. Valikoimassa on yli 30 erilaista lasten ja nuorten toivomaa harrastusta, joista yli 8 000 3.–9. luokkien oppilasta viikoittain valitsevat itselleen mieluisan. Kirjaus nuorisolakiin vakiinnutti Harrastamisen Suomen mallin mukaisen harrastustoiminnan pysyväksi toimintamuodoksi.
Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tarveperusteisen rahoituksen malli on päivitetty ja rahoituksen määrää on lisätty. Tarveperusteinen rahoitus kohdentuu niihin päiväkoteihin ja kouluihin, jotka tarvitsevat tukea tasa-arvoisten oppimismahdollisuuksien varmistamisessa.
Peruskouluissa on vahvistettu tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimista ja osaamista. Peruskoulut ovat luoneet suunnitelmat tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamiseen, ja oppilaiden kanssa perehdytään teemaan säännöllisesti. Kouluvalmentajat ja monikieliset ohjaajat tarjoavat oppilaille matalan kynnyksen tukea ja ohjausta. Toisen asteen koulutuksessa liikkumista ja turvallisuutta lisäävä sekä yhteisöllisyyttä vahvistava työ tukee kokonaisvaltaisesti segregaation ja eriarvoisuuden vähentämistä koko kaupungin tasolla.
Kotoutumisella on tärkeä merkitys eriarvoisuuden vähentämisessä
Vuoden 2023 lopussa Helsingin väestöön kuului 134 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä. Heistä neljä viidesosaa oli itse syntynyt ulkomailla. Ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä oli 20 prosenttia, ja osuus on ollut tasaisesti kasvussa. Suomeen on muutettu niin työ- ja opiskelu- kuin perheperusteisesti, ja osa muuttajista on saanut oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella. Vuoden 2022 lopussa ulkomailla syntyneet ulkomaalaistaustaiset muodostivat 17 prosenttia kaupungin työllisistä ja 33 prosenttia kaupungin työttömistä. Suomeen muuttaneiden työttömyysaste oli 19 prosenttia. Heikko työllisyystilanne vaikuttaa taloudelliseen toimeentuloon ja sitä kautta yksilöiden ja perheiden hyvinvointiin.
Kotoutuminen on moniulotteinen ilmiö ja se sisältää työllisyyden lisäksi esimerkiksi kielen ja kulttuurin omaksumiseen, sosiaalisten suhteiden ja verkostojen rakentumiseen, osallisuuteen, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymiseen liittyviä ilmiöitä. Helsingin ulkomaalaistaustaiset ovat kotoutuneet hyvin eri tavoin; suurella osalla menee hyvin, mutta osalla heistä on myös useilla elämän osa-alueella erilaisia haasteita. Pahimmillaan nämä heijastuvat myös heidän Suomessa syntyneisiin ja kasvaneisiin lapsiinsa. Vuoden 2025 alusta Helsingin kaupungin asema maahanmuuttaneiden kotoutumisen edistäjänä vahvistuu entisestään. Uusi laki tekee kotona lapsiaan hoitavista vanhemmista lakisääteisen kotoutumisen edistämisen kohderyhmän.
Ulkomaalaistaustaiset, vieraskieliset ja ulkomaan kansalaiset Helsingissä vuoden lopussa 1990–2023
Onnistumiset:
- Lapsiperheet saavat tukea entistä varhaisemmassa vaiheessa uusien toimintamallien ansiosta.
- Harrastamisen mallia on kehitetty toimialojen yhteistyössä, jotta jokainen lapsi saa harrastuksen.
- Tarveperusteisella rahoitusmallilla on ollut positiivista vaikutusta eriarvoisuuden vähentämiseen koulutuksessa, ja toimintamallia laajennettiin myös muille toimialoille.
- Stadin osaamiskeskus tarjoaa ammatillista koulutusta ja työllistämispalveluja Suomeen muuttaneille.
- International House Helsinki tarjoaa laajan valikoiman viranomais- ja neuvontapalveluita ulkomailta pääkaupunkiseudulle muuttaneiden tarpeisiin.
Kehityskohteet:
- Kehitystyötä eriarvoisuuden vähentämisessä ja kotoutumisessa tehdään paljon hankkeissa, jolloin on vaikeampi tehdä systemaattista ja pitkäjänteistä työtä.
- Toimialojen välistä yhteistyötä tulee edelleen parantaa, ja rakenteita syrjäytymisen ehkäisyssä tulee edelleen kehittää. Toisen asteen koulutuksessa on omaksuttava systemaattisesti yhteisövaikuttavuuden viitekehystä toimialojen välisen yhteistyön edistämiseksi ja palveluiden sirpaloitumisen vähentämiseksi.
- Lapsia ja perheitä hoitavien vanhempien tavoittaminen heidän kotoutumisensa edistymisen tukemiseksi.
- Sosiaalisen ja alueellisen etnisen eriytymisen ehkäisy ja sen kielteisten seurausten pehmentäminen.
- Suomeen muuttavien työllistymisen polun ajallinen lyhentäminen.