Kestävän kaupunkirakenteen varmistamisessa SDG 11 Kestävät kaupungit ja yhteisöt ja SDG 9 Kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja ovat oleellisia tavoitteita. Teemaan linkittyy myös muita tavoitteita, kuten SDG 13 Ilmastotekoja ja SDG 15 Maanpäällinen elämä. Onnistuakseen näissä tavoitteissa Helsingin tulisi entistä vahvemmin panostaa rakennetun ympäristön aiheuttamiin haasteisiin ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteissa sekä ekologisen monimuotoisuuden tavoitteissa. Rakennetun ympäristön haasteena on myös sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon.
Voidaan kuitenkin sanoa, että Helsingin kaupunkirakenne on toimiva ja suunnittelu- ja rakentamisorganisaatio on muutoskykyinen reagoimaan haasteisiin. Kaupunkia kehitetään jatkuvasti kestävyystavoitteet huomioivampaan suuntaan kaavoituksessa, suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. Kuitenkin ilmastokriisin ja luontokadon kriisin kärjistyminen aiheuttaa ennennäkemättömän paineen uuden oppimiselle ja tiedon sisäistämiselle sekä käytäntöjen muuttamiselle. Tämä on kriittinen tekijä tavoitteissa onnistumisessa, sillä vaadittu systeeminen muutos on laaja.
Keskeinen kaupunkisuunnittelua ohjaava dokumentti Helsingissä on Yleiskaava 2016, joka ohjaa kaupunkirakenteen kehittämistä pitkällä aikavälillä tähtäimen ollessa vuodessa 2050. Yleiskaavan mukaan kaupunkirakennetta suunnitellaan entistä paremmin joukkoliikenteeseen tukeutuvaksi siten, että keskeiset viher- ja virkistysarvot kaupungissa turvataan.
Vuoden 2022 aikana käynnistettiin Helsingissä neljä osayleiskaavaprojektia, joiden tarkoitus on määrittää tulevaisuuden maankäyttöä alueille, jotka eivät kuulu Yleiskaava 2016:n piiriin. Nämä alueet ovat Länsiväylän ympäristö, Lahdenväylän–Viikinrannan alue, Vartiosaari sekä Östersundom. Osayleiskaavatyön ensimmäinen vaihe on alueiden tulevaisuuden kehityksen skenaariotarkastelu, jonka pohjalta tehdään valinta varsinaisen suunnitelman pohjaksi. Apuna hankkeiden strategisessa suuntaamisessa käytetään laaja-alaista ja kattavaa kestävyysnäkökulmien arviointia, jossa muun muassa ilmastovaikutusten arvioinnilla on merkittävä rooli.
Toimia rakennetun ympäristön elinkaarikestävyyden parantamiseksi on tehty. Erityisesti asemakaavoituksen vaikutustenarvioinnin osaksi on aktiivisesti kehitetty elinkaaren aikaisten ilmastopäästöjen laskentamenetelmää. Arviointia tehdään merkittävimpien asemakaavojen yhteydessä ja tulokset liitetään kaavamateriaaliin. Jatkossa selvitettävänä kysymyksenä on tavoiteltava elinkaaripäästöjen taso ja se, miten taso tullaan määrittämään laajempien päästövähennystavoitteiden mukaiseksi.
Infrastruktuurin toimivuus
Helsingin infrastruktuurin toimivuus ja luotettavuus on suomalaiseen tapaan globaalilla tasolla erittäin hyvä. Helsingillä on hyvää osaamista infran toimivuuden varmistamisessa. Toimintaympäristön kärjistyvissä muutoksissa rakenteiden kestävyys kohtaa enemmän haasteita. Esimerkiksi ilmaston muuttuminen lisää kustannuspaineita olemassa olevan kaupunkirakenteen kunnossapidolle. Nollan molemmin puolin sahaava lämpötila, sekä lisääntynyt talvisadanta aiheuttavat jo nyt eroosiota ja ennakoimattomia korjauksia, jotka ovat kalliimpia. Toisaalta kiristyvä budjetti kohdentaa entistä vähemmän varoja infran kestävälle elinkaaren hallinnalle. Tämä yhdistettynä kaupunkiympäristön määrän kasvamiseen asettaa todellisia haasteita laadun ja toimivuuden varmistamisessa.
Infran osalta korjausvelkaa ja rakenteiden kestävää elinkaarihallintaa on haasteellista määrittää. Se vaatii mittavan lähtöaineiston koostamista ja hallintaa, tarkastelun rajausta sekä kuntokartoitusten tekoa. Siltojen osalta on tehty selvitys elinkaaren hallinnasta, jossa on arvioitu rahoitustarve nykytilan ylläpitämisestä sekä korjausvajeen poistamisesta. Valmisteilla on viheralueiden ja katujen omaisuuden hallinnan suunnitelmat tilannetta parantamaan, riittävän tarkkaa kokonaiskuvaa infran kasvavasta korjausvelasta ei vielä ole mahdollista muodostaa.
Helsingin rakennusomaisuuden korjausvelka on erittäin korkea verrattuna muihin Suomen kaupunkeihin, mikä johtuu verrattain vanhasta rakennuskannasta. Helsingin omistaman kiinteistökannan korjausvelka on reaalisesti viime vuosina laskenut. Myyntien, purkujen, korvaavan uudisrakentamisen sekä perusparantamisen kautta korjausvelkaa voidaan pienentää edelleen.
Osallistaminen ja vuorovaikutus kaupunkisuunnittelussa
Kaupungin suunnitteluun liittyvää suunnittelijoiden ja kaupunkilaisten vuoropuhelua ohjaa lainsäädäntö, kaupungin osallisuusmalli ja vuosina 2019–2021 toimialan osallisuussuunnitelma sekä käytettävissä olevat resurssit. Vuorovaikutuksen vaikuttavuudelle ei ole toimivaa mittaria. Kaupunki pitää tärkeänä, että osallistujat voivat kokea tulleensa kuulluksi ja että suunnitteluprosessi on koettu reiluksi. Osana suunnitteluprosessia käsitellään kaupunkilaisilta tullut palaute ja niitä koskevat ratkaisut perustellaan.
Vähemmän aktiivisten ryhmien vähäinen osallistuminen kaupunkisuunnitteluun on yksi suurimmista vuorovaikutusprosessin haasteista. Näitä ryhmiä ovat muun muassa nuoret, vähemmän koulutetut, maahanmuuttajataustaiset sekä niiden alueiden asukkaat, joissa on heikompi sosiaalinen status. Vuonna 2020 kaupunkiympäristön viestinnällä oli hanke, jossa pyrittiin madaltamaan maahan muuttaneiden osallistumisen kynnystä. Selkokielistä viestintää kehitettiin järjestöjen kanssa ja sosiaalisen median kanaville tuotettiin video, jossa kerrottiin selkokielellä mitä osallistuminen on ja miten voi osallistua kaupungista käytävään keskusteluun. Osassa kaupunkisuunnitteluhankkeista tehdään erityisiä toimenpiteitä, esimerkiksi haastatteluja tai työpajoja, joilla pyritään saamaan vähemmän aktiivisia ryhmiä mukaan osallistumaan. Tähän työhön pitäisi panostaa nykyistä useammin ja enemmän.
Kaupunkisuunnitteluun voi osallistua monin eri tavoin. Verkkokyselyitä järjestetään kaupunkisuunnittelun aiheista noin 50 vuosittain. Pandemia siirsi verkkoon muun muassa Uutta Helsinkiä -tilaisuudet, joihin kootaan isomman alueen ajankohtaiset hankkeet. Verkkotilaisuudet ovat keränneet runsaat seuraajaluvut ja erityisesti tallenteita on katsottu paljon. Parhaimmillaan tilaisuuksissa on ollut yli 500 samanaikaista osallistujaa ja tilaisuuksien tallenteiden katselumäärät ovat olleet moninkertaiset. Verkkotilaisuuksissa osallistujien keskimääräinen ikä on ollut nuorempi kuin paikan päällä järjestettävissä tilaisuuksissa.
Liikennesuunnittelussa Helsinki on kohdentanut resursseja kestävään liikennesuunnitteluun muun muassa panostamalla joukkoliikenteeseen, erityisesti raideliikenteen kehitykseen, sekä pyöräilyyn. Pyöräliikenteen edistäminen kulkumuotona parantaa ja kehittää laaja-alaisesti kaupungin viihtyisyyttä, elinvoimaa ja liikennejärjestelmän toimivuutta. On huomattava, että Helsingissä on tehty silti myös liikenteen ilmastopäästöjä lisääviä ja paikallista ilmanlaatua heikentäviä liikenneinfrastruktuuripäätöksiä, kuten Sörnäisten tunnelin rakentamispäätös. Tämän tyyppisiin hankkeisiin tulee jatkossa kokonaiskestävyyden näkökulmasta suhtautua entistä kriittisemmin.
Esteetön Helsinki
Helsingin kaupunki on tehnyt pitkään systemaattista työtä esteettömyyden parantamiseksi. Kaupungin päivitetyt esteettömyyslinjaukset 2022–2025 hyväksyttiin kaupunginhallituksessa 2022. Helsinki sijoittui toiseksi Euroopan Unionin Access City Award -kilpailussa vuosina 2015 ja 2022. Palkitsemisperusteena oli kaiken kattava lähestymistapa, jonka ansiosta kaikki kaupungin toiminnot ovat mukana esteettömyystyössä.
Kaupunki pyrkii myös jatkuvasti kehittämään palveluidensa esteettömyyttä. Kilpailuhakemuksessa nostettiin esimerkeiksi keskustakirjasto Oodi, jonka suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota liikkumis- ja toimimisesteisten tarpeisiin, Lammassaaren esteetön lankkupolku sekä Helsingin palvelukarttaan kehitetty sovellus, jonka avulla saadaan näkyviin kaupungin toimipisteiden esteettömyystiedot. Helsingin joukkoliikennettä on myös kehitetty ansiokkaasti. Helsinki on myös avannut esteettömyyteen liittyvän kehitystyönsä tulokset vapaasti kaikkien hyödynnettäviksi. Esimerkiksi ulkoalueiden esteettömyysohjeita on otettu käyttöön valtakunnallisesti.
Energiatehokkuus rakentamisessa on parantunut
Osana Hiilineutraali Helsinki -työtä toteutetaan useita rakentamisen energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä. Kaupungin toimitilat ja palvelurakennukset suunnitellaan ja toteutetaan siten, että E-luku on -30 prosenttia käyttötapaluokan kansallisesta raja-arvosta, niiden perusparannukset toteutetaan puolestaan siten, että E-luku pienenee 34 prosenttia rakennuksen alkuperäisestä E-luvusta. Tontinluovutusehdoissa asuinkerrostaloille (kt-luokka 2) ja asemakaavoituksessa asuinkerrostaloille (kt-luokka 2) edellytetään A-energialuokkaa ja lisäksi asemakaavoituksessa muille kuin asuinrakennuksille edellytetään energialuokkaa, joka on -20 prosenttia rakennustyypille asetetusta kansallisesta normista.
Kaupungin toimitilojen ja palvelurakennusten päälämmitysjärjestelmäksi valitaan lämpöpumppujärjestelmä, mikäli takaisinmaksuaika on alle 15 vuotta ja toteutus on teknisesti mahdollinen. Vuonna 2023 siirrytään käyttämään kaikissa kaupungin tilaamissa infraurakoissa vähähiilistä betonia, joka täyttää betoniyhdistyksen luokittelun GWP.85:n vaatimuksen. Vähäpäästöiseltä betonilta vaadittava luokka tarkastellaan ja päivitetään vähintään vuosittain. Malmin lentokenttäalueen esirakentamisen päästöjä on tarkoitus vähentää 50 prosenttia vaihtamalla stabiloinnissa käytettävä sideaine saatavilla olevaan uusiosideaineeseen.
Kaupungin kiinteistöjen energiaratkaisujen kilpailuttamisen prosessia lähdetään kehittämään: tavoitteena on avata omien, isojen kiinteistökokonaisuuksien ja aluerakentamiskohteiden lämmityskokonaisuuksien toteuttaminen kilpailulle. Nykyinen prosessi ei tue liiketoiminnan kehittämistavoitteita eikä varmista parhaiden lämmitysratkaisujen toteutumista kaupungin omissa kiinteistöissä.
Alueellisten energiajärjestelmien lisäksi kaupungin keskeisiä ohjauskeinoja hiilineutraalin kaupungin suunnittelussa ovat kaavoitus, tontinluovutusehdot ja maankäyttösopimukset. Kaupungin tontinvarausehtoja kiristettiin vuonna 2019 Suomen tiukimmiksi.
Ympäristöterveys tukee viihtyisyyttä ja ihmisten hyvinvointia
Helsingissä ympäristön terveellisyys on globaalisti tarkasteltuna hyvällä tasolla. Helsingin uimarantojen veden laatu on yleensä hyvä, mutta veden laatu saattaa ajoittain heikentyä esimerkiksi rankkojen sateiden aiheuttamien huuhtoumien ja luonnoneläinten vaikutuksesta. Myös kemikaaleihin liittyvät terveysriskit ovat pieniä ja Helsingin vesijohtovesi on laadultaan erinomaista.
Suurinta haittaa terveydelle aiheuttavat ilmanlaatu ja melu. Myös roskaantuminen on Helsingissä ongelma, joka aiheuttaa haittaa terveyden lisäksi ympäristölle. Se vähentää kaupunkialueiden viihtyisyyttä ja vetovoimaa sekä vaikuttaa negatiivisesti kaupunkikuvaan. Lisäksi roskaantuminen aiheuttaa Helsingin kaupungille vuosittain yli 11 miljoonan puhtaanapitokustannukset. Roskaantumisen vähentämiseksi kaupunki on laatinut roskaantumisen hillinnän toimenpideohjelman 2022–2025.
Helsingissä myös sisäilmaan liittyy monia haasteita, myös kaupungin palvelurakennuksissa. Sisäilmaongelmia aiheuttavat muun muassa korjausvelka ja vanhojen rakennusten riskirakenteet. Helsinki on laatinut sisäilmaohjelman vuosille 2018–2028 edistämään sisäilmaongelmien ratkaisua.
Helsingin ilmanlaatu on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana ja on kansainvälisesti vertaillen melko hyvää. Kuitenkin yhä liikenteen pakokaasupäästöt, katupöly sekä pientulisijoissa tapahtuvan puunpolton päästöt aiheuttavat haittaa ihmisten terveydelle ja viihtyisyydelle. Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi syksyllä 2021 uudet tuoreimpiin terveystutkimuksiin perustuvat ohjearvot ilmansaastepitoisuuksille. Ne ovat huomattavasti aiempia tiukemmat ja ylittyvät laajasti myös Helsingissä, erityisesti typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten sekä pienhiukkasten osalta.
Viime vuosina Helsingissä ei ole enää mitattu EU:n asettaman typpidioksidin vuosiraja-arvon ylityksiä. Liikenteen pakokaasupäästöt ovat vähentyneet ajoneuvotekniikan edistymisen sekä sähköistymisen ansiosta. Bussikaluston uusiutumisella vähäpäästöisemmäksi on ollut suuri merkitys. Yhä kuitenkin vilkasliikenteisillä, kuilumaisilla kaduilla typpidioksidipitoisuudet voivat nousta ajoittain. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne aiheuttaa myös katupölyä. Katupölyn eli hengitettävien hiukkasten raja-arvot eivät ole ylittyneet Helsingissä viime vuosina, mutta ylitysriski on edelleen paikoin olemassa. Keväiseen pölyämiseen vaikuttaa merkittävästi myös kevään ja talven sääolosuhteet ja lumitilanne. Syksyllä 2022 Lönnrotinkadulla alkoi kolmivuotinen nastarengaskielto, jonka tavoitteena on parantaa ilmanlaatua ja vähentää liikenteen aiheuttamaa melua lähiympäristössä.
Ympäristömelu on merkittävä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentävä tekijä Helsingissä. Voimakas jatkuva melu on haitallista hyvinvoinnille ja terveydelle. Suurin meluhaitta aiheutuu tieliikenteestä. Vuonna 2022 tehdyn meluselvityksen mukaan helsinkiläisistä noin 39 prosenttia asuu alueilla, joilla tie- ja katuliikenteen melutaso ylittää päiväajan keskiäänitason 55 dB. Altistujamäärä on noussut kaksi prosenttiyksikköä viimekertaisesta selvityksestä vuodelta 2017. Tätä selittää pääosin asutuksen lisääntyminen melualueilla liikenneväylien läheisyydessä ja uusien katuosuuksien sisällyttäminen selvitykseen. Helsingin kaupungin meluntorjuntatyötä ohjaa meluntorjunnan toimintasuunnitelma, jota parhaillaan päivitetään. Meluhaittoja ennaltaehkäistään maankäytön ja liikenteen suunnittelulla, sen tärkeys korostuu kaupunkirakenteen tiivistyessä. On myös tärkeää, että helposti saavutettavia, äänimaisemaltaan rauhallisia elvyttäviä viheralueita löytyy eri puolilta kaupunkia.
Onnistumiset
- HAVA 2.0 -työkalu otettiin käyttöön kaupunkirakenteen hiilijalanjäljen laskemiseksi ja ohjaamiseksi.
- Sisäilmaongelmien ratkaisussa on edistytty ja ilmoitukset sisäilmasta ovat vähentyneet.
- Helsingin ilmanlaatu mittauspisteissä on parantunut.
Kehityskohteet
- Kasvavan kaupungin ja kaupunkitasoisten ilmastotavoitteiden yhteensovittaminen vaatii hyvin päämäärätietoista työtä jatkossa.
- Kasvun ohjaaminen niin, että voimme pysyä tavoitteessa varmistaa lähiluonnon säilyminen tavoitteiden mukaisesti sekä vahvistaa monimuotoisuutta.
- Liikkumisen kestävä kulkumuotojakauma pitäisi saada paremmalle kasvu-uralle, joukkoliikenteen ja pyöräilyn osuudet ovat laskeneet.
- Melu, ilmansaasteet ja pöly heikentävät viihtyisyyttä ja uhkaavat terveyttä.
- Vähemmän aktiivisten ryhmien vähäinen osallistuminen kaupunkisuunnitteluun on yksi suurimmista vuorovaikutusprosessin haasteista.