Ilmasto | Kestävä Helsinki

SDG-tavoite 7: Edullista ja puhdasta energiaa

Helsingin tavoitteena on hiilineutraalius 2030, nettonolla 2040 ja sen jälkeen hiilinegatiivisuus, johon pääseminen vaatii, että alueella syntyneet CO2-päästöt ovat pienemmät kuin alueen kyky varastoida hiilidioksidia. Nettonollatavoitteisiin pääsemiseksi pitäisi luonnollisten ja teknologisten hiilinielujen määrää kasvattaa ja päästöjä vähentää edelleen merkittävästi. Nielujen määrä selvitettiin vuonna 2024 ja niiden kasvattamisesta laadittiin esiselvitys, jonka mukaan nielujen lisääminen on haastavaa. Luonnolliset hiilinielut vastaavat tällä hetkellä noin kolmea prosenttia Helsingin suorista päästöistä. Samaan aikaan sopeutuminen jo näkyviin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin vaikutuksiin korostuu ja viherrakenteella on myös siinä keskeinen rooli.

Ilmastotavoitteet koskevat suoria päästöjä (scope 1 ja 2), mutta Helsingin ympäristönsuojelun tavoitteissa vuodelle 2040 on asetettu tavoitteeksi myös kaupunkilaisten hiilijalanjäljen pienentäminen. Hiilineutraali Helsinki -ohjelma vastaa hiilineutraaliustavoitteeseen ja vähentää suoria päästöjä ja rakentamisen osalta myös epäsuoria (scope 3) päästöjä. Muihin epäsuoriin päästöihin, kuten kaupunkilaisten kulutukseen ja ruokavalintoihin liittyvää vaikuttamis- ja viestintätyötä tekee ensisijaisesti kaupungin strategisen ohjauksen pohjalta Helsingin seudun ympäristöpalvelut. Parhaillaan selvitetään myös uusia keinoja vaikuttaa kaupunkilaisten hiilijalanjälkeen. Pormestarin puheenjohtamassa Kunnianhimoinen ilmastovastuu -ohjelmaryhmässä linjataan ilmastotyön suuntaviivoista ja varmistetaan riittävä kunnianhimon taso niin hillintä- kuin sopeutumistyössä.

Helsingin kasvihuonekaasut ovat vuodesta 1990 vuoteen 2023 mennessä vähentyneet 45 prosenttia. Merkittävin syy päästöjen laskulle on kivihiilen polton lopettaminen Hanasaaren voimalassa. Helen Oy julkaisi loppuvuodesta 2023 strategian, jonka ytimessä ovat vihreä siirtymä, jousto ja kannattavuus. Helen Oy:n tavoite on hiilineutraali energiantuotanto vuoteen 2030 mennessä, ja kivihiilen käyttö loppuu myös Salmisaaressa keväällä 2025. Sähkönkulutuksen päästöt ovat laskeneet tasaisesti, mitä selittää valtakunnallisen sähkön päästökertoimen pieneneminen. Liikenteen päästöt ovat myös laskeneet, mutta hitaammin kuin muiden sektorien päästöt, ja jo vuonna 2025 liikenne tulee olemaan Helsingissä suurin suorien päästöjen lähde. Vuonna 2024 tehdyn ennusteen mukaan Helsinki on saavuttamassa vuoteen 2030 mennessä 81–83 prosentin päästövähennyksen vuoteen 1990 verrattuna eli uusia toimenpiteitä tarvitaan edelleen. Liikenteen osalta päätöksentekoon onkin menossa ehdotus uusista lisätoimenpiteistä.

Ilmastotunteet ja ilmastonmuutokseen liittyvät huolet ovat tasaisesti yleistyneet helsinkiläisten keskuudessa. Helsinki-barometri-kyselytutkimuksessa: syksyllä 2024 ilmastokriisi oli kolmanneksi yleisin huolenaihe lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä ikääntyneiden hyvinvoinnin lisäksi. Vuonna 2024 tehdyn tutkimuksen mukaan noin viidennes 11–15-vuotiaista lapsista oli sitoutunut ilmastonmuutokseen emotionaalisesti, ja he tunsivat huolta, riittämättömyyttä ja syyllisyyttä aiheesta.

Päästökehitys sektoreittain

Tavoitteena sään ääri-ilmiöihin varautunut Helsinki

Ilmastonmuutos edellyttää sopeutumista sen vaikutuksiin. Helsingin tavoitteena on sään ääri-ilmiöihin ja niiden välillisiin vaikutuksiin varautuminen. Varautuminen on huomioitava kaupunkisuunnittelussa sekä uudis- ja korjausrakentamisessa. Sopeutumisen toimenpiteet ovat painottuneet viime vuosina hulevesien luonnonmukaisten hallintamenetelmien kehittämiseen ja toteuttamiseen, viherrakenteen vahvistamiseen, viherkerrointyökalun kehittämiseen, kaupungin koulujen ja hoivakotien kesäajan viilennyksen parantamiseen sekä ilmastonmuutoksesta johtuvien riskien hallinnan parantamiseen.

Sopeutumistyö on ollut hajanaista eikä se ole integroitunut riittävästi muuhun suunnitteluun. Helsingissä sopeutuminen on jaoteltu kahteen aikajänteeseen: varautumiseen sään ääri-ilmiöihin sekä pidemmän aikajänteen sopeutumiseen, joka vaatii muutoksia siihen, miten kaupunkia suunnitellaan ja rakennetaan. Lähiajan varautumisen toimet on priorisoitu riskiperusteisesti. Pidemmän aikavälin sopeutumiselle ollaan laatimassa kokonaissuunnitelmaa. Riskiperusteinen työ alkoi vuonna 2023 rankkasateisiin varautumisen suunnittelulla kantakaupungin osalta, ja selvitys lainsäädännöstä sekä mallinnukset kantakaupungin tulvavaara-alueista valmistuivat vuoden 2024 alussa. Lisäksi valmistui sadeskenaariotarkastelu tulevan ilmaston sateiden tilastollisille toistuvuuksille. Vuoden 2024 aikana valmistuu tarkempi mallinnus rankkasadevesien johtumisesta kantakaupungin alueella, jotta tulvien aiheuttamia kustannuksia ja mahdollisia varautumisen ratkaisuja voidaan arvioida. Näitä vertaamalla on tarkoitus asettaa rankkasateisiin varautumisen taso Helsingille. Lisäksi kaupungin tulvaryhmä on määrittänyt merivesitulviin varautumisen tehtävät ja jatkaa vastuutahojen tunnistamista. Sopeutumisen seuraava työ on hellesuunnitelma. Nykyisiin sään ääri-ilmiöihin kuten hellejaksoihin pystytään varautumaan ja reagoimaan helteiden aiheuttamiin välittömiin vaikutuksiin, mutta sopeutuminen tulevaisuuden voimistuviin helteisiin ei ole käynnistynyt. Se vaatii toimialojen välistä yhteistyötä ja prosessien luomista. Osana hellejaksoihin sopeutumisen suunnittelutyötä tehdään myös ilmastonmuutoksen vaikutusten haavoittuvuustarkastelu sopeutumistoimien tasavertaisuuden hahmottamiseksi.

Viherrakenteen osalta panostetaan viherkerrointyökalujen vaikuttavuuden vahvistamiseen. ARVO – Viherrakenteen arviointi ja vahvistaminen kaupunkien maankäytön suunnittelussa -hankkeessa keskitytään viherrakenteen vahvistamiseen asemakaavoituksessa alueellisen viherkerrointyökalun jatkokehittämisen ja käyttöön ottamisen avulla. Tonttikohtainen viherkerroin sisällytettiin kesällä 2023 hyväksyttyyn uuteen rakennusjärjestykseen. Työkalun päivittämistyö ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja luonnon monimuotoisuuden vahvemmaksi painottamiseksi on käynnissä.

Onnistumiset:

Lämmityksen päästöt ovat vähentyneet merkittävästi ja lasku jatkuu tulevina vuosina.
Ymmärrys viherrakenteen paikallisesta merkityksestä kaupungin ilmastonkestävyyden vahvistajana on kasvanut.
Asuinkerrostalojen elinkaarelle on asetettu hiilijalanjäljen raja-arvo.
Taloyhtiöiden energianeuvontapalvelu on edistänyt taloyhtiöiden energiatehokkuutta.
Päästöjen vähentämistä on tehostettu keskittymällä vaikuttavimpiin toimenpiteisiin lämmityksessä ja rakentamisessa.

Kehityskohteet:

Liikenteessä tulee ottaa käyttöön uusia keinoja päästöjen vähentämiseksi.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja kaupungin kasvu vaativat yhteensovittamista ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimien priorisointia.
Kulutusperäisten päästöjen leikkaamiseen tarvitaan toimia.